Kaukana Turusta, mutta perille päästyämme hyvin lähellä. Navigaattorin ohje kertoo, että autolla laillista nopeutta ajaen matka kestää 42 minuuttia. Siellä on Kuhankuono, joka sijaitsee Kurjenrahkan kansallispuistossa. Päätös alueelle muodostetusta kansallispuistosta on vielä melko tuore, vain 25 vuoden takaa.
Alueella pääset tutustumaan oikeaan aarnimetsään, mikä luonnontilassa on vaikuttava ilmiö. Savojärven ympäri kulkeva reitti oli kohteenamme. Syksyinen järven ympäröimä suomaasto on raikasta ulkoilmaa kaipaavalle kulkijalle joka kerta mielialaa nostattava kokemus. Niin nytkin.
Viimesyksyisen Piikkiön Linnavuoren louhikkomaaston jälkeen olimme nyt tulleet tyystin toiseen maisemaan. Tällä kertaa patikoimme pitkospuita pitkin. Suurin osa reitistä oli varsin hyväkuntoista pitkospuureitistöä.
Havaitsimme, että turhaan emme ole jumpassa tasapainoliikkeitä harjoitelleet. Maastossa turpeen vetovoima osoittautui silti huomattavan suureksi, koska pari veikkoa ryhmästämme ei malttanut askeltaa pelkkää viivasuoraa lankkuviivastoa, vaan haki välillä tuntumaa kosteasta turvesuosta. Naisväen tiedetään etsivän kauneutta turvekylvyistä, mutta kyllä se näytti virkistävän miespuolisiakin kylpijöitä.
Rahkasammal on turpeen alkuaine. Ajan kuluessa se muuttuu turpeeksi. Kansanlääkinnässä turpeen tervehdyttävä vaikutus tunnetaan varsin hyvin. Varsinkin sodan aikana sammalta käytettiin menestyksellä myös haavojen hoidossa.
Suomaaston kasvillisuus on paljon monipuolisempi kuin miltä se ensivilkaisulla näyttää. Suopursujen tuoksu on parhaimmillaan syksyisessä säässä. Se ei enää huumaa, mutta herkistää mielen. Pukukopin äijähikeen turtuneet nenät avautuivat kunnolla kun herkistelimme syksyistä suopursujen tuoksua aurinkoisessa syysilmassa.
Ehkäpä samoja havaintoja tekivät erään turkulaiskoulun oppilaatkin, jotka olivat lähteneet pakoon koulunluokan sisäilmaongelmia Kurjenrahkan suomaastoon. Muita kulkijoita emme taipaleella juuri tavanneetkaan. Kesäkaudella sanotaan väkeä pitkospuilla olevan oikein ruuhkaksi asti.
Savojärvi on tyypillinen mustavetinen suojärvi, jonka happamuusaste on korkea. Järvi on varsin matala, sen keskisyvyys on alle 1.5 metriä. Savojärvestä saa alkunsa myös Järvijoki, mikä on yksi Aurajoen merkittävä latvajoki. Pysähdyimme aikanaan rakennetulle säännöstelypadolle, millä järven pinnan korkeutta voidaan säännellä. Aikanaan turkulaisten vedensaannille näillä toimenpiteillä onkin ollut oma tärkeä merkityksensä. Luonnontieteilijämme Jarmo K. Laine valisti meitä tälläkin rastilla.
Makkarat paistettiin ja muutkin eväät syötiin taukopaikalla. Tarinoita kerrottiin ja jälleen huomasimme että maastovaellus on mitä suotuisin tapa tutustua paremmin omiin seuraveljiin. Retkikuntaan osallistui tänä syksynä 9 henkilöä. Retken suunnittelusta vastasi tälläkin kertaa Markku Lämminmäki, jolle ryhmä antoi retken päätteeksi kiitoksensa.
Jouni Riekki
Kuvaus Pekka Vanne