Luontoretki Kuuvannokan poluille ja lehtoihin 23.5.2024

Turkulaiset sanovat kyllä tuntevansa oikein hyvin Ruissalon. Todellisuudessa varsin monen tuntemus rajoittuu Honkapirtin ympäristöön ja Saaronniemen tuuliseen niemenkärkeen. Hyviä kohteita nekin ovat, mutta Kuuvassa voi sukeltaa saaren vehmaaseen ja monipuoliseen luontoon huomattavasti syvemmälle.
Sanan kuuva merkityskin on useimmille meistä mysteeri. Suomen murteiden sanakirjassa ”kuuvan” kerrotaan merkitsevän kuuta tai kuutamoa. ”Nyt on niin komia kuuva että näkis vaekka neolojapoemee”. Näin sanottiin Vieremälläkin entisaikoina.

Retkipäivän aamu oli mitä kaunein kun kokoonnuimme lähtöpisteeseen golkentän laidalle. Oppaanamme oli tälläkin kertaa Ruissalon luontoa vuosikymmenet ammatikseen tutkinut ja dokumentoinut Jarmo K. Laine. Olimme varautuneet 3-4 tuntia kestävälle retkelle ja sen verran 8 kilometrin patikointiin sitten aikaa kuluikin. Lehtometsiä, polkuja, lintupönttöjä, lepakkokellareita, harvinaisia puita ja pensaita, jääkaudenaikaisia siirtolohkareita, vanhoja jo hylättyjä asumuksia. Nähtävää riitti, itse asiassa kaikille aisteille oli tarjolla ärsykkeitä, joita tässä ei voida lukijalle edes toistaa.

Jouni Riekki

Seuraavassa retkimestarimme Jarmo K. Laine saa itse kertoa kohteestamme niillekin, jotka eivät olleet tilaisuudessa osallistua tapahtumaan:

Ruissalon Kuuva poikkeaa luonnonoloiltaan huomattavasti siitä kuvasta, joka useimmille on muodostunut Ruissalon vehreistä tammimetsistä. Kuuva onkin suurelta osaltaan perinteistä suomalaista havu- ja sekametsää. Löytyy Kuuvasta toki myös pienialaisia tammimetsiköitä ja muita jalopuuryhmiä.

Retkemme suuntautui tarkoituksella tähän vähemmän tunnettuun Ruissaloon. Kuuva tarjoaa luonnossa kulkijoille muuta Ruissaloa rauhallisemman ympäristön. Siellä voi arkisin kulkea pitkät matkat luontopolkuja tapaamatta muita ihmisiä. Eipä tainnut montakaan kulkijaa tulla retkuettamme vastaan koko patikkaretkemme aikana.

Aloitimme retkemme golfkentän parkkipaikalta, josta suunnistimme kenttäalueen poikki Kuuvantielle ja sieltä luontopolulle. Pysähtelimme aina kun jokin mielenkiintoinen kohde osui reitillemme. Metsäntutkimuslaitoksen koemetsikkö Kuuvantien varrella herätti keskustelua ja nosti esiin retkeläisten omia kokemuksia ja muistikuvia metsänhoitoon liittyen.

Luontopolulla kulkiessamme huomio kiinnittyi runsaaseen mustikkavarvustoon. Kuuvassa mustikka muodostaakin valtaosan metsien kenttäkerroksesta ja marjastaminen näissä metsissä on sallittua. Punkkisyyni on syytä tehdä mustikkavarvustossa kulun jälkeen. Ruissalossa on tehty punkkitutkimuksia ja selvitysten perusteella punkkikanta on tiheimmillään juuri mustikkametsissä. Yksi syy Ruissalon erityisen runsaaseen punkkikantaan on saaren äärimmäisen tiheä metsäkaurispopulaatio. Pari kaurista näimmekin reitin varrella.

Ohitimme Kuuvan länsirannalla hienoja tervaleppäkorpia, joihin oli sijoitettu lepakkopönttöjä. Ruissalossa on tavattu suurin osa Suomen lepakkolajeista. Tavallisempien lajien lisäksi saaressa asustaa säännöllisesti eritäin uhanalainen ripsisiippa. Tämä laji on nähty usein päivälevolla lepakkoja varten kunnostetuissa maakellareissa. Yksi tällainen kellari osui reittimme varrelle. Emme kuitenkaan päässeet kurkistamaan sisälle, koska näiden kellarien ovet pidetään lukittuina turhan häirinnän estämiseksi.

Retken yksi pääkohteista oli Kuuvannokka, josta avautuu upea merimaisema Airistolle. Kuuvannokka on nykyisin ns. vapaa ranta, joita Ruissalossa ei liiemmälti ole tarjolla. Aiemmin koko niemen kärki oli yksityishallinnassa mutta kiinteistön rakennuksen tuhouduttua silloiselle vuokralaiselle ei myönnetty uutta rakennuslupaa ja alue jäi yleiseen käyttöön. Kuuvan alueella juuri tämä niemenkärki on suosituin käyntikohde ja kauniina kesäpäivinä erityisesti viikonloppuisin rantakallioilla saattaa lekotella kymmeniä auringonpalvojia ja muita maiseman ihailijoita.

Kuuvannokasta lähdimme paluumatkalle. Poikkesimme vielä Kuuvanniemen etelärannalle, josta näkyi Iso-Pukin saari ja Kalettoluoto. Kaletto on se paikka, josta Turunseudun valkoposkihanhikanta sai alkunsa. Vuonna 1984 tapahtuneen ensipesinnän jälkeen kanta kasvoi nopeasti ja on nykyisin tuhansien parien suuruinen.

Paluureitti kulki helppokulkuista kävelytietä Kuuvanniemen keskiosan poikki, golfkentän eteläosan läpi Krottilanlahden reunalle. Krottilanlahti on Ruissalon tärkein vesi- ja kosteikkolintualue. Lahden reunassa kävelytien varressa on lintutorni, josta avautuu hyvä näköala lahdelle. Emme kiivenneet torniin vaan jatkoimme lahden reunustaa kuulostellen rantalehdon laululintuja. Tästä oli vielä lyhyt reippailu kevyenliikenteen tietä lähtöpaikkaan, jonne saavuimme odotusaikataulun mukaisesti.

Jarmo K. Laine