Syysretkemme teema oli rakennettu houkuttelevaksi. Maanpuolustusta Parolassa ja huikaisevia luontokokemuksia Aulangon luonnonpuistossa. Yli 20 seuran jäsentä tarttui tarjoukseen ja ilmaantui aamuvarhaisella Auranlaakson marketin pysäköintialueelle, missä bussi oli jo odottamassa meitä. Säätietojen kanssa jännitimme lähdön hetkelle asti. Hyvin kävi, sillä vähäiset sadekuurot osuivat ainoastaan matkan varrelle. Perillä oli kaunis loppukesän sää.
Menomatkan aikana vilkas puheensorina täytti bussin. Yleisin puheenaihe oli varusmiesaika, mistä lähes kaikilla osallistujilla oli vierähtänyt jo yli 50 vuotta. Joukossa oli muutama panssarijoukoissakin palvellut. Puheista päätellen monien urheilu- ja sotilassaavutukset olivat selvästikin parantuneet vuosikymmenien kuluessa. Ihmekös tuo kun oli kyse ikämiesjoukosta.

Hämeenlinnassa ennen Parolaa käytiin porukalla käytettyjen sotilasvarusteiden SA-kaupassa. Pysähdyksen tärkein syy oli saada käytetty sotilaskiväärin kantohihna eräälle ryhmäläisellemme, jolla oli vaalittavanaan suvun arvoesine eli vanha sotilaskivääri. Hihna löytyi ja hintaa sillä oli 1,50 euroa.

Niin voitiin taas jatkaa matkaa ennalta sovittuun ensimmäiseen retkikohteeseen eli Parolan Panssarimuseoon. Kierros tankkimuseossa alkoi sillä, että tankkasimme itseämme munkkikahvilla. Sen jälkeen majuri Tero Mikkonen otti ryhmämme komentoonsa. Astuessamme ensimmäiseen näyttelyhalliin tunsimme voimakkaan raudan ja öljyn tuoksun nenässämme. Tunnelma oli autenttinen.

Majurin asiantuntemus oli parasta A1-luokkaa. Kertomuksessa vilahteli sotahistoriaa, sodan aikaista ulkopolitiikkaa ja sotataloutta. Myös tekniset yksityiskohdat kerrottiin elävästi oli sitten kyse telaketjuista, moottoreista tai tykeistä. Näiden lisäksi kuulimme myös panssarijoukoissa palvelleiden henkilöhistoriaa komentajista rivimiehiin.

Näyttelyn vetonaulana oli monsterivaunu eli Kuningastiikeri. Tiger II projekti käynnistyi Adolf Hitlerin vaatimuksesta. Vaunuja ehdittiin valmistaa 700 kappaletta. Raskas panssarointi ja eritäin tehokas 88 mm tykki tekivät siitä yhden maasodankäynnin pelottavimmista ilmestyksistä. Tankin taistelupaino on yli 68 tonnia. Tiger ll:n etupanssaria ei tiettävästi läpäisty kertaakaan taistelussa.
Tiettävästi enää 7 Kuningas-tiikeriä on jäljellä maailman museoissa. Vaunun ensiesiintyminen taistelukentällä tapahtui maailmansodan loppuvaiheessa liittoutuneiden maihinnousun jälkeen Normandiassa kesäkuussa 1944. Myöhemmin se osoitti vielä voimaansa myös itärintamalla puna-armeijan vaunuja vastaan.

Matkamme jatkui toiselle pääkohteelle Aulangolle. Reitti kulki patikoiden maankuululle näkötornille. Reitti oli koko menomatkan ylämäkeä. Perillä oli näköalatasanne, mistä avautuivat huikaisevat näköalat hämäläiseen järvi- ja metsämaastoon. Paikalla olevaan vanhaan näkötorniin jaksoi kivuta ainoastaan kaksi miestä: Japi Laine ja Tapsa Palomäki.
Ja kuinkas kävikään, toteutui vanha sanonta: sota ei yhtä miestä kaipaa. Tapsa oli vielä tornissa maisemia ihailemassa kun muut ryhmäläiset jo kiirehtivät alamäkeen ja kohti ruokailupaikkaa. Matkalla toki joku huomasi kysyä missähän se Tapio on. Noloahan se oli, mutta herrasmiehenä Tapio vain hymyili episodille.

Ruokapaikaksi valitussa Aulangon golfviheriön laidassa sijaitsevassa Hugo-ravintolassa saimme hyvän palvelun. Lohisoppa, ruisleipä ja kahvi omenatortun kera maistuivat retkeläisille.
Paluumatkalla olikin sitten hiljaisempaa. Sota- ja asehistorian pitkä luento sai monet ajattelemaan tämän hetken maailmaa ja käytössä olevia aseita. Myöhästyneet iltapäivätorkut täydellä vatsalla maistuivat suurimmalle osalle retkeläisistä. Vasta Liedonperällä joukko havahtui siihen, että taidamme olla pian taas kotinurkilla.

Retken järjestelyistä vastasi Tapio Kaleva, joka sai raikuvat kiitostaputukset ennen kuin poistuimme bussista.

Jouni Riekki