Koirabaanalta piispankartanoon – syksyinen patikkaretki lähimaastoihin
Jokasyksyinen patikkaretkemme suuntautui tällä kertaa lähisaaristoon. Reittisuunnittelusta vastasi tälläkin kertaa Jarmo Kalevi Laine. Lähtöpaikaksi oli sovittu Itäharjun Prisman pysäköintialue. Paikalle ilmestyi yhteensä 11 miestä. Ennakkoon kiinnostus oli suurempi, mutta kenties koululaisten syysloma, syysflunssat ja korona pidättelivät kaikkia kiinnostuneita lähtemästä matkaan. Näin kävi retkimestarillemme Jarmollekin. Kipeänä ei tietenkään pidä lähteä maastoretkille. Jouduimme siis matkaan omiin suunnistustaitoihin luottaen.
Ensimmäinen rastimme oli Paraisten kaivoksen vierelle rakennettu Hundbaanan. Kysehän oli siis kuntoportaista, jotka halusimme testata. Hienot olivatkin, helpot askellettavaksi ja huipulta avautuivat komeat näköalat joka suuntaan. Ylätasanteen vieraskirjaan taltioimme historiallisen tapahtuman: portaat on koeponnistettu ja hyväksi havaittu 17.10. 2024 Turun Voimistelijat ry:n toimesta. Dokumentin vakuudeksi jokainen ryhmämme jäsen merkitsi nimikirjoituksen ja oman ikänsä. Ikäkeskiarvoksi tuli yli 75 vuotta ja keskimääräinen fyysinen ikä kunnon perusteella lähes 50.
Seuraava rasti olikin lähistöllä oleva Ravintola Hunger & Törst. Paikka osoittautui erittäin suosituksi lounaspaikaksi. Ruoka oli hyvää ja annoimme vahvan suosituksen paikalle.
Sitten suunnistimme täysin vatsoin kohti Kuusiston luontopolkuja ja linnanraunioita. Reitti kulki läpi lammasaitausten, suojelumetsien ja vanhojen tammimetsien sekä lehmuskujien kautta Kuusiston taidekartanolle ja lopulta lähtöpisteelle.
Patikoinnin lomassa keskustelujen aiheet vaihtelivat maailmanpolitiikasta kirkkohistoriaan ja ilmastoasioista saariston susihavaintoihin.
Koetimme myös löytää aikaan ja paikkaan sopivan syksyn sävelen. Raikkaassa syyssäässä todettiin, että tällä kertaa ahon laitaan ei kannatakaan enää mennä ilman paitaa. Löysimme lopulta sen oikean sävelen. Sehän oli Lasse Mårtensonin ”Kaikessa soi Blues”. Kun syksyn lehti maahan ehti, siinäkin soi blues. Ja aalto vapaa, kun rannan tapaa, kuohuissa soi viimeiseksi blues. Tästä olimme yhtä mieltä ja kotimatka takaisin Itäharjun lähtöpaikalle sujui tuota melodiaa hyräillen. Kiitos vielä kaikille osallistujille. Ja kuvat kertovat sen mikä jäi vielä sanomatta.
