Alkavan lokakuun ruska näyttäytyi retkipäivän aamuna kauniina. Piikkiön Kehityksen kerhotalon pysäköintialueelle oli saapunut metsäretkistä kiinnostuneita voimistelijoita nauttimaan ryhmävaelluksesta. Markku Lamminmäki oli tutustunut ennakolta reittiin, joka johti Piikkiön Linnavuorelle ja alueella sijaitseville metsäpoluille. Linnavuori on korkean ja jyrkkäinteisen mäen tai harjun päälle rakennettu puolustusvarustus. Suomessa tällaisia suojapaikkoja on tunnistettu noin sata.
Ryhmän jäsenille selvisi viimeistään louhikkoista loppunousua kivuttaessa, että jumppatuntien harjoitteista on todellakin hyötyä. Alas laskeutuminen vaati puolestaan mielenmalttia ja huolellisuutta askelten sijoittelussa. Sen verran jyrkkä reitti oli. Kostea metsäilma oli mitä parhainta hoitoa hengityselimille. Taukopaikalla sitten yhdessä ihmeteltiin kuinka tuo juuri äskettäin sisään hengitetty ilma pyrki noin nopeasti ihon kautta takaisin ulkoilmaan. Sen verran kostui jokaisen päälaki ja puseron selkämys.
Alueelta löytyi hyväkuntoinen laavu tulisijoineen. Nuotion käristämä makkara maistui, samoin repusta kaivetut eväsleivät ja termoskahvit. Hyvä ryhmähenki siivitti patikoinnin kuluessa myös luontoaiheiseen visailuun. Kysymysten aiheet vaihtelivat kurkiauroista sudenmarjoihin.
Kierroksen lopussa meitä odotti pysäköinialueella Piikkiön Kehityksen legendaarinen pitkäaikainen valmentaja ja puuhamies. Hän veti rutiinilla loppuverryttelyyn kuuluvat tutut liikesarjat, joita esimerkillisesti noudatimme. Tarinankertojana hän on verraton, mutta lupasimme hänelle, että tarinat jäävä vain osallistujien tietoon.
Jouni Riekki